Pää kolmantena jalkana juokseminen jatkuu. Mietin jo, että edessä tulee olemaan iso muutos ihan jo siitäkin näkökulmasta, että hillitön kiire tulee loppumaan kuin seinään. Miltä se mahtaa tuntua? Että pitkään täpötäynnä ollut kalenteri näyttääkin pian tyhjää. Tilaa, joka täytyy itse määritellä ja muotoilla.

Tuona heinäkuun puolenvälin h-hetkenä kun päivätyö loppuu, myös moni työn alla olevat esivalmistelut on saatettu päätökseen ja muutenkin yrityksen pystytys jo huomattavasti pidemmällä. Tietenkään aika sen jälkeen ei tarkoita lomaa, mutta mahdollisuutta (ja pakkoa) rytmittää viikot ihan uudella tapaa. Samalla se on myös tilaisuus kuunnella omaa kehoa ja mieltä mennyttä ajanjaksoa paremmin. Odotan jo sitä. Menneen kauden stressin jäljet tuntuvat, joten lupaus itselle on panostaa arjen muutoksen myötä myös omaa hyvinvointiin. Se tarkoittaa pieniä asioita, kuten itselle sopivaa unirytmiä (ja ylipäätään enemmän unta), vähemmän istumista ja parempia välipaloja. Ajattelin jopa, etten ehkä edes ostaisi uutta aikaa matkakorttiin, vaan kävelisin paikasta toiseen ainakin kesän loppuun.

Sitä ennen on kuitenkin juhannus (ja hirveä määrä töitä ja muuta loppuun saateltavaa). Hetken jo ajattelimme lähteä ulkomaille. Sitten puuttui järki peliin, nyt on säästettävä rahaa ja lisäksi raskas matkustus tuskin sopisi väsyneelle mielelleni. Muistelimme viime juhannuksen ihanaa roadtripiä Pohjois-Virossa ja huomasimme kaipaavamme rauhaa. Niinpä käänsimme katseen lähemmäs. Vedimme viivaa kartalle etäisyyksiä puidessa ja pohdimme, missä emme ole olleet hetkeen. Niin kohteeksi valikoitui Kuopio. Itse asiassa olen ollut siellä vain kerran, ja sekin alle parikymppisenä. Niinpä tänään varasimme menomatkan ja hotellin pariksi yöksi Kuopiosta, mutta viimeinen yö on vielä avoin. Mikkeliin kenties? Tai ehkä Joutsaan?

Jos teillä sattuu olemaa vinkkejä Kuopioon tai ideoita viimeiselle kohteelle sopivasti kuitenkin kotiinpäin katsoen, niin kertokaa toki! Järviristeily kiinnostaa, samoin kotieläintila Tahkolla, mutta saa nähdä kuinka kiinni kaupunki juhannuksena on. Onneksi aina voi myös viettää aikaa hotellissa ja nauttia viimeisistä mahdollisuuksista ottaa kaikki ilo irti henkilökuntaeduista.

Pusero: Kauf dich glücklich / Hame: H&M / Kaulakoru: & Other Stories / Sandaalit: Vagabond / Laukku: Madewell
Kuvat: Saara

Kosmetiikkamaailma tarjoaa uutuutta uutuuden perään, mutta joskus kiinnostavinta on paluu perusasioiden äärelle. Sitä huomaan usein kaipaavani kosmetiikkaviidakossa luoviessa ja uusia tuotteita testatessa. Kaipaan ymmärrettävyyttä ja sisällöltään sekä tarkoitukseltaan selkeitä tuotteita, jotka eivät luo tarvetta vaan vastaavat sellaiseen.

Ihonhoidossa olen suosinut jo pitkään luonnonkosmetiikkaa vaikka toki käytän muutakin, mutta nykyään emmin välillä myös luonnokosmetiikan kohdalla – onko maailman toiselta puolen tuotu luonnonkosmetiikkapurkki lopulta sen parempi kuin jokin toinen. Kaikki on kai kiinni siitä, miltä kantilta tarkastellaan ja mitä mitataan. Joka tapauksessa nykyään pelkkä luonnonkometiikan leima ei riitä, olen kiinnostunut myös siitä, mistä tuote ja sen raaka-aineet ovat tulleet ja miten se on pakattu. Pienillä asioilla kun voidaan vaikuttaa isoissa volyymeissa merkittävästi.

Sain blogin kautta testiin kotimaista tuorekosmetiikkaa, josta kiinnostuin taannoin jo ensi kuulemalta. Niki Newd on todellista gourmetkosmetiikkaa ja ikään kuin juuri sitä paluuta perusasioihin, keskittymistä oleelliseen. Niki Newdin tarina alkoi 13 vuotta sitten, jolloin perustaja Kirsi kertoi biokemistiystävälleen yli sata vuotta suvussa kulkeneesta ihonhoitoreseptistä. Yhdessä resepti tuotiin tähän päivään, mutta yksinkertaisuuden ja puhtauden säilyttäen. Tänä päivänä Niki Newdin tuotteista löytyy vain ja ainoastaan oleellinen, mutta kokonaisuuden tavoitteena on kattaa kaikki kasvojen ihon perustarpeet. Ei siis mitään ylimääräistä, vain selkeitä tuotteita sekä laadukkaita ja ymmärrettäviä raaka-aineita. Kuulostaa hyvälle!

Niki Newd valmistetaan käsityönä kysynnän mukaan, niinpä vuodessa valmistuu 12 erää Espoossa, jotka toimitetaan suoraan tilaajille. Raaka-aineet ovat elintarviketasoisia, luonnonmukaisia ja jäljitettäviä. Ne on valittu luomutiloilta ja vastuullisilta valmistajilta, ja yli 50% raaka-aineista tulee Pohjoismaista.

Säilöntä- ja synteettisiä aineita ei käytetä, joten tuotteet säilyvät rajallisesti, mikä tekee siitä nimensä mukaisesti tuoretta. Osaa tuotteista suositellaan säilytettävän jääkaapissa ja voiteiden säilymisaika on kuukaudesta noin kahteen. Toki pienet erät ja laadukkaat raaka-aineet tämä näkyvät hinnassa, mutta toisaalta, joku laittaa helposti sata euroa iltaan ulkona, toinen tuhlaa sen huomaamatta kaikkeen sälään, joten siihen verrattuna ajatus siitä, että ostaisi vain muutaman laadukkaan ihonhoitotuotteen ja pärjäisi sillä, on melko kiehtova.

Omassa arjessa uutta kosmetiikkaa on niin paljon, että vaati yllättävän paljon työtä päättää, että huhtikuun ajan käytän vain Niki Newdia, jotta saan kunnollisen kuvan tuotteista. Niinpä siirsin keskeneräiset purkit syrjään ja otin käyttöön April -sarjan (eli valmistuskuukauden mukaan nimetyt) voiteet ja seerumit, eli Skin Creamin, Skin Balmin, Glow Balmin ja Skin Velvet -seerumin. Puhdistustuotetta en testannut sen öljypohjaisuuden takia, mutta sellainenkin on tarjolla.

Ensimmäisenä aloitin aktiivisesti Skin Creamin käytön, koska sillä oli lyhyin säilyvyys. Tämä viileässä säilyttävä tuubiin pakattu voide säilyy vain reilun kuukauden, mikä tuntui melko hurjalta. Toki tällöin tuoreudesta voi olla täysin varma, mutta käyttö on todella syytä aloittaa heti voiteen saapuessa. Käytin Skin Creamia meikin alla ja se toimi siihen tarkoitukseen ihanasti! Koostumus on siis kosteuttava ja hoitava, muttei yhtään liian paksu. Kuun lähennellessä loppua kasvatin voiteen käyttömäärää, jotta saisin kaiken käytettyä ja jatkoin vähän toisen kuun puolellekin päiväyksestä huolimatta. Silti voidetta jäi vähän, mikä toki harmitti, mutta reissun jälkeen en enää uskaltanut käyttää jämiä.

Voiteessa oli todella miellyttävä tuntu ja ihoni voi hyvin, mutta päiväkäytössä pakkauskoko oli itselle tarpeettoman iso onnistuakseni käyttämään sen voimassaoloaikana. Jos tuotetta käyttäisi myös öisin, silloin tämä olisi varmastikin juuri passeli koko. Koska tuotteita riittää pieni käyttömäärä, suosittelen mieluummin aloittamaan vähillä tuotteilla ja kasvattamaan määrää tarvittaessa kuin päinvastoin. Ihanaa Niki Newdin voiteissa onkin, että ne käyvät yhtälailla päivä- ja yövoiteiksi sekä silmänympärysiholle. Silloin käytännössä riittäisikin vaikka vain yksi tuote, esimerkiksi vaikka näin kesäkautena juuri tämä Skin Cream!

Suosin öisin täyteläisempiä voiteita, ja testissäni oli kaksi täyteläisempää ja huoneenlämmössä kestävää, Skin Balm ja Glow Balm. Niiden alle laitoin vielä Skin Velvet -seerumia. Balmit sopivat loistavasti kuivemmalle iholle tai yökäyttöön, mutta meikin alle oli itsellä turhan öljyiset, vaikka käytinkin superpienen määrän. Sen sijaan yöllä iho tykkäsi täyteläisyydestä. Pyöreään pakkaukseen pakatuista voiteista suosikkini oli Glow Balm, joka on näistä kahdesta vähän kevyempi. Seerumin loppui juuri pari päivää sitten, joten se on hyvin mitoitettu kahden kuukauden käyttäiälle.

Reissussa huomaisin eron kun käytin muuta matkakosmetiikkaa ja aurinkovoidetta päivittäin, ihoni tukkeutui hujauksessa ja tuntuikin siltä. Matkan jälkeen ihonpuhdistuksessa kosmetologi totesi, että ihostani huomaa hyvin, että käytän arjessa luonnonkosmetiikkaa, sillä tilapäisesti tukkeutunut iho puhdistuu helposti. Peruskosmetiikka saattaa jättää kalvon iholle ja tukkeutumien poisto ei välttämättä käy niin pehmeästi, lisäksi saattaa syntyä kovia finnejä ihon alle. Siinäkin yksi syy lisää jatkaa suuntauksellani, sillä rasvaiseen taipuvalla ihollani on taipumus epäpuhtauteen.

Testaamistani Niki Newd tuotteista suosikeikseni muodostuivat Skin Cream ja Skin Velvet -seerumi, jotka sopivat erityisen hyvin sekaiholle. Ne olivat hoitavat, mutta eivät paksut. Voidetta tuli jopa vähän ikävä ja on sääli, että jouduin käyttämään sen loppuun niin hätäisesti. Jos siis nyt olisin tekemässä tilausta, ottaisin voiteen sekä päivä- että yökäyttöön ja öisin käyttäisin seerumia alla. Näin ollen parilla tuotteella kattaisi hyvin ihon kosteutuksen ja hoivan. Balmit olivat ehkä vähän turhan täyteläiset itselle, joten suosittelen niitä kuivaihoisemmille.

Niki Newdista on vaikea olla pitämättä. Kaunis ja hyvin konseptoitu kokonaisuus, superlaadukkaat tuotteet, ihana palvelu ja ennen kaikkea lähellä tuotettua kosmetiikkaa. Ei turhia pakkauksia vaan juuri se oleellinen pitääkseen tuotteet hyvinä mahdollisimman pitkään. Hintaa voi perustella sillä, että tietää mitä ostaa, laadukkailla ja aktiivisilla raaka-aineilla on hintansa ja se väistämättä nostaa tuotteen kokonaisarvoa, niin käy kaikessa muussakin. Massiivipuinen huonekalu on kalliimpi kuin lastulevystä koottu, kyse on siitä, mihin haluaa panostaa, minkä kokee tärkeäksi.

Niki Newd -tuotteet saatu blogin kautta testiin.

Sää on heittäytynyt ihan väärään suuntaan ja nyt nuokun hämärässä sängyllä ja kuuntelen etäältä kantautuvaa orastavaa ukkosta. Vaikka kello ei ole edes vielä kahdeksaa, epäilen, etten enää tänä iltana pääse tästä ylös. Nukuin nimittäin viimeyönäkin olemattomasti. Joko valvon ja pyörittelen kaikkia muutokseen liittyviä asioita mielessäni tai sitten nukun levottomasti ja näen toinen toistaan kummallisempia unia. Niinpä vaikka viikko on ollut vajaa, se tuntuu ihan täydelle, ehkä koska mieli on täysi.

Ehkä kaiken sen keskellä olen tarvinnut puputerapiaa. Miehen sisäpihalla asuu pari pientä citykania, joita voisin katsella loputtomasti. Tai oikeastaan niin olen tainnut katsellakin. Siinä on jotain mahdottoman nollaavaa, katsella kun ne nuuskivat, pomppivat, syövät ja vain ovat. Omanlaisensa meditaatiohetki.

Vaihteleva sää on tuonut omat haasteensa arkipukeutumiseen. Kun ulkona on kuuma, toimistossa on kylmä ja kun aamulla on viileää, iltapäivällä saattaakin olla oikein kiva. Ja kotona on lämmin, oli ulkona mitä tahansa, sekin hämää. Tänään lähdin liikkeelle sääennusteisiin liikaa luottaen ja päädyin toteamaan olleeni ihan väärin pukeutunut. Sitä sattuu. Mutta tässä eräänä päivänä tämä asu oli työpäivänä päällä ja tuolloin mätsäsi säähän juuri eikä melkein, eli sopi lämpimään, mutta olematta kuitenkaan liian lomatunnelmainen.


Hame: Postyr / Toppi: Monki / Sandaalit: Warehouse / Laukku: Cambridge Satchel Company
Kuvat: Nina, Tunnetila

Mietin tänä aamuna sitä, miten hassua on, ettei maanantaiaamuna lähdekään töihin, tänään kun on yksi lomapäivistäni. Heti sen jälkeen havahduin siihen, että itse asiassa jäljellä on kaksi maanantaita, joista niistäkin toinen on viimeinen päiväni palkkatyössä. Tämä ei tarkoita sitä, että olisin jo jäämässä pois (vaikka sekin on jo jännittävän lähellä), vaan sitä, että olen nivonut kertyneitä lomapäivinäni viikonloppujen yhteyteen niin, että tutut maanantait käyvät vähiin.

Olen ollut viime päivinä erityisen stressaantunut ja edellisyönäkin heräilin jatkuviin painajaisiin. Mieli selvästi työstää lähestyvää muutosta ja samalla kun se alkaa mielessä konkretisoitumaan, puskee myös jännitys ihan uudella tapaa pintaan. Myöhemmin tänään on jatkotapaaminen yritysneuvojan luona, ja sekin hermostuttaa. Nyt käydään läpi laskelmiani ja tietty kauhuskenaarioissani mietin, että olen mennyt exceleissäni ihan metsään (kuten aiemmin mainitsinkin, exceleiden pyöritys on inhokkityötäni, eikä todellakaan vahvuuteni) ja olenkin enemmän ulalla kuin olin ajatellut ja vielä näin lähellä h-hetkeä. On kuitenkin todella hienoa, että tällaista palvelua on saatavilla ja vieläpä maksutta – rahareikiä kun tässä on jo ihan riittävästi muutenkin.

Olen siis harmillisen huonosti päässyt nauttimaan helteistä vapaapäivistä huolimatta ja osa syynä on sekin, että loukkasin kai jalkani jotenkin kohta pari viikkoa sitten, eikä se millään ota parantuakseen. Niinpä näinä lomapäivinä olen pysytellyt kotona tai ihan lähikulmilla rasittaakseni sitä mahdollisimman vähän, mutta harmikseni tänä aamuna totesin, ettei oikeanpuoleinen kantapää edelleenkään kestä normaalia astumista. Ehkä alkaa jo olla aika harkita lääkärillä käymistä.

Toivotaan siis, että lämpimät säät vielä jatkuvat! Ja toisaalta, viimeistään sitten heinäkuun puolen välin jälkeen arki rytmittyy muutenkin ihan toisella tapaa, niin eiköhän kesäisestä Helsingistä vielä ehdi nauttia!

Denimhame: Levi’s / Toppi: Stradivarius / Sandaalit: Swedish Hasbeens / Korikassi: & Other Stories

Kauan odotettu lämpö vihdoin saapunut ja samalla paras aika nauttia roseeviinejä!

Alkoon on saapunut kiinnostavia roseita ja erityisesti kivan näköisiä viiniuutuuksia. Olen perso kivoille etiketeille, joten yhdellä reissulla haalin kaksi pulloa kotiin testiin, joista toinen jo muutaman viikon odottamani pinkkien flamingojen koristama (koska söpöydellä ratsastava etiketti, jollaista vain en voi vastustaa). Seuraavalla kerralla huomasin hyllystä vielä yhden uutuusroseen, jonka senkin halusin testiin. Niinpä viimeisenä parina viikkona on tullut korkattua peräti kolme roseeta, joista kaikki kuivia (yleensä se oma suosikkini).

Voi siis sanoa, että roseekausi on nyt todellakin korkattu.

Farmers Market Organic Rosé

Tilanne: Seurasaaren kallioilla auringonlaskua katsellessa
Ohessa: kävellessä syöty irtojäätelö ja laukussa vesipullo

Olin Stockalla Herkun vieeessä sijaitsevassa Alkossa ostamassa Pink A.F. -roseeta, mutta huomattuani tämän italialaisen Farmers Marketin luomuroseeviinin heti siinä alla, en voinut vastustaa vaan kiikutin hetken miettimisen jälkeen molemmat kassalle – kyllä kesällä roseeta saa kulumaan.

Ensimmäisenä kiinnitin tietenkin huomiota etikettiin, sitten kiinnostaviin ominaisuuksiin, kyseinen rosee kun on sekä luomua (joka tyypillisesti on ensisijainen kriteerini viiniä valitessani) että vegaaninen (iso plussa).

Nappasin viinin matkaan kun lähdimme kauniin sään innoittamana miehen kanssa istumaan iltaa Seurasaareen. Hieman kokemukseen vaikutti toki se, että viini ehti hieman lämmetä ennen kuin tuli korkatuksi, mutta toisaalta tämänkaltaisessa rennossa kesätilanteessa se ei juuri haitannut.

Maku oli joka tapauksessa mieleen, miellyttävän marjaisa, mutta samalla kevyt. Kuiva ja kaikella tapaa helppo, ehdottomasti kesäinen. Toimi loistavasti ihan vain seurusteluviininä ja voisin ostaa uudelleenkin. Huomasin myös, että saman brändin alta löytyy myös punaviiniä, jota täytyy ehdottomasti kokeilla sitten joskus syksyn saapuessa.

Hinta Alkossa: 9,89€
Muuta: luomu ja vegaaninen

Pink A.F (As Flamingos)

Tilanne: Helteisenä kesäiltana kotona ikkuna auki ja kaupungin äänet taustalla
Ohessa: Brunbergin toffeepaloja

Italialalainen Pink A.F. oli itselle siitä poikkeuksellinen viinivalinta, ettei se ole luomua. En edes muista, milloin olen viimeksi ostanut sellaista! Mutta kun joitain viikkoja sitten näin somessa etiketin ja muutenkin Oatlyn kaltaisesti hauskasti brändätyn Wine Chat -tuottajan, halusin ehdottomasti maistaa. Olen todella perso hauskannäköisille tai muuten kivasti brändätyille tuotteille, joten silloin tällöin hyllyistä tarttuu kokeiluun uusia juttuja ihan vain visuaalisin perustein.

Viini oli ihan kiva, mutta harmiksi täytyy todeta, että maultaan hieman tylsä. Kaipasin kovasti lisää makua, mutta toisaalta taas tämä kuiva rosee oli äärettömän helppo. Jos pitää miedonmakuisista jutuista ja sellaisesta mineraalisesta helposta valkkarista, tämä on oikea valinta!

Nautimme viinin ilman sen kummempia tarjoiluita, mutta mietin, että Pink A.F. olisi varmaankin parhaimmillaan esimerkiksi ruokaisan salaatin tai jonkin kesäisen marjajälkkärin kanssa. Ikään kuin kaipasi parikseen jotain. Ei viini silti ollut huono, makumaailmanltaan vain mieto.

Mies kommentoi Pink A.F. viinin olevan vähän roseiden vastine Karhun kolmosoluelle, tosi perus, sellainen joka sopii massoille, mutta toisaalta ei tarjoile mitään uutta ja erityistä.

Tavallaan siis melko klassinen rosee ilman kikkailuja. Raikkautensa puolesta mainio kesään, mutta omissa makumieltymyksissä jäi hieman Farmers Marketin varjoon.

Hinta Alkossa: 9,99€
Muuta: Brändin alla myös muita yhtä hauskasti toteutettuja visuaalisia viinejä

What the Fogt?!

Tilanne: Arkivapaapäivänä kotona lounasjuomana
Ohessa: Runsas ruokaisa vuohenjuustosalaatti ja patonkia

Saksalainen What the Fogt?! sattui käteen melko spontaanisti, se kun oli pienen lähi-Alkon uutuuksia ja lisäksi vegaaninen. Hinta oli siinä rajoilla, mitä olen tällaisesta ns. arkiviinistä valmis maksamaan, mutta se kannatti. Juoma yllätti jo korkin avatessa, sihahdus kuulosti kuin olisi kuplajuomaa avannut ja viinin hapokkuus sai sen kaadettaessa kuohahtamaan kevyesti lasissa. Maku oli todella miellyttävä, raikas ja marjaisa. Vähän kuin olisi juonut roseeskumppaa ilman kuplia, ja kuten ehkä muistatte, en itse niin pidä kuplajuomista, joten tämä oli vähän kuin kaikki paras yhdessä lasissa.

Yleensä suhtaudun hapokkuuteen varauksella, mutta tässä se näyttäytyi juuri täydellisenä piirteenä.  Se taittoi hauskasti hapokkuutta ja teki siitä todella miellyttävän. Oikeastaan viini ei tarvitsisi mitään seurakseen, vaan sen oikein mielellään nappaisi sellaisenaan mukaan vaikka piknikille.

Kahden hengen epävirallinen ja epäasiantunteva viiniraatimme valitsi tämän yksimielisesti näistä kolmesta parhaaksi. Tuore Viini-lehti kirjoitti What the Fogt?! -viinin hintalaatusuhteen olevan kohdillaan ja yhdyn kommenttiin. Tosi kiva, ihan täydellinen hellepäiviin!

Hinta Alkossa: 12,98€
Muuta: Vegaaninen

Koko alkuviikon olen ollut liikkeellä aamusta iltaan, niinpä tänä perjantaisena lomapäivänä olen oleillut rauhassa kotona vaikka ulkona näyttää olevan mitä täydellisin kesäsää. Mutta kotiaika on tehnyt hyvää, kuten vaikka siinä mielessä, että sain (niin pitkästä aikaa, että ihan hävettää) pestyä keittiön tasot ja kylppärin sekä raivattua yhden rojua kerryttäneen laatikon. Eihän se toki ole varsinaisesti oleilua tai sellaista lomailua, mutta silti jotain ihan muuta kuin mitä viime aikoina olen tehnyt ja toisaalta myös sopivasti omalla tavallaan nollaavaa. Etenkin lopputuloksen kautta. Lisäksi sen on voinut tehdä iso ikkuna avoinna ja radion taustalla soidessa, mikä on välittänyt kesän tuntua neljän seinän sisällekin.

Sitä paitsi, olen kuitenkin vielä lähdössä liikkeelle. Ne oikeat velvollisuudet kutsuvat. Tässä kuussa työllistää mm. nettisivuprojekti, jonka puitteissa on poistuttava kotoa vapaapäivänä ja vaivauduttava pukeutumaan. Vaikka olenkin teknisen puolen ulkoistanut, huomaan visuaalisuudesta, sisällöstä ja toiminnallisuudesta tekeväni itselle ehkä vähän ylimitoitettua proggista, alkuun kun pääsisi huomattavasti yksinkertaisemminkin. Toisaalta taas kun sivut ovat tämän päivän käyntikortti, näen niiden takia ihan mieluusti vähän enemmän vaivaa.

Onneksi olen vapaalla maanantaihin asti, joten eiköhän tässä ehdi vielä jatkaa lomailua sille sopivammassa oleilumoodissa.

Tämä asu on muuten vielä reissulta, viimeinen kameraan tallentunut asu tuolta viikolta. Kyseessä oli reissupäivä, jona ensin kierreltiin useampi tunti Algeriaa kuumuudessa ja sitten palattiin takaisin Tunisiaan, niinpä olo näitä kuvia ottaessa oli kaikkea muuta kuin freesi. Suurimassa osassa kuvia näytin niin uupuneelle ja innottomalle, että lähes jätin kokonaan julkaisematta.

Laukku: Massimo Dutti / Mekko: Dorothy Perkins / Huivi: Pieces / Sandaalit: Vagabond